Espanja 2011 (Osa 2 - Lähtö, säädöt ja saapuminen)

Tässä kohassa voisin sanoa, että olipahan rojekti. Keskiviikkoiltana sanoin hyvästit Imatralle ja otin suunnaksi Riihimäen. Oltiin veljeni luona yksi yö (on muuten hienoa kämppää rakentamassa!), josta oli tarkoitus lähteä seuraavana aamuna kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Suunnitelmaa lähdettiin toteuttamaan huonosti nukutun yön jälkeen ja päätin vielä kipasta verkkokauppa.comin kautta katsomassa matkajalustaa reissuun mukaan. No, niinku melkein pelkäsinkin, niin yksi merkki nousi muita ylivoimasesti paremmaksi.. nimittäin Benro. Puolen tunnin testauksen ja muutaman sadan euron ojentamisen jälkeen olin jalustaa rikkaampi ja pystyin jättämään vanhan ja painavan jalustan auton takakonttiin.

Rahanmenosta alkoivat ongelmat. Oli pitkään epävarmaa, että pääsenkö lentokentälle, kun auton lämmöt nousivat pari kertaa todella rajusti liian korkealle.. pökötin moottori kesti kuitenkin roolinsa hienosti ja pääsin ajoissa kentälle.. oikeastaan liiankin ajoissa. Lähtöselvityksessä selvisi, että se kotona alle kahdenkymmenen kilon painoiseksi punnitsemani laukku painoikin lähtöselvityksessö 26 kiloa ja siitäkös lentoyhtiön täti riemastui "jeee, saahaa rahhooooo".. Kunhan saan selville, että kuka hemmetti piilotti niitä lyijyharkkoja laukkuni pohjaan! Kun selviydyin turvatarkastuksesta, niin ajattelin ongelmien olevan ohi.. pääsee shoppailemaan, syömään vielä rauhassa ennen lähtöä ja sen sellaista. Shoppailinkin, tylsissä, toinen toistaan samanlaisemmissa kaupoissa.. huoh. Ja sitten, sitten tuli ensimmäinen ilmoitus, jossa todettiin koneen lähtevän arviolta 1,5 tuntia myöhässä. Pari tuntia eteenpäin, niin tulee toinen samanlainen, jota säesti puolen tunnin ja tunnin mittaiset viivästykset aina silloin ja tällöin. Lopulta tajusin, että suunnitelma kusee: Mun piti olla viimeistään yhdeltätoista Malagassa, jotta pääsisin Fuengirolaan ja mielellään kämpillä, ennenkuin kämppis nukahtaa.. Alun perin perillä piti olla seitsemän maissa.. lopulta, kaikkien viivästysten jälkeen, perillä Malagassa taidettiin olla kolmen aikoihin yöllä. Ja sieltä vielä lähti väsyneet suomalaislomailijat takaisin Helsinkiin meidän jälkeen.. voi raukkoja :/

Lento sikäli meni hyvin (sitäpaitsi oli söpö lentoemo) ja varmasti sai totisenkin miehen hymyilemään, kun tajusin jääväni yksin Malagan lentokentälle ihan älyttömän uupuneena. Otin pari kuvaa, kuuntelin musiikkia, juttelin vartijoiden ja siivojien kanssa.. periaatteessa olin kuitenkin about ainot ihminen koko hemmetin isossa aulassa.. välillä näin joidenkin muiden nukkuvan jossain, mutta välillä ne aina hävisivät. Vaikka olin todella väsynyt ja normaalisti olisin nukahtanut siihen pisteeseen, niin tällä kertaa en antanut itseni nukahtaa.. jotenkin siinä vieresä olevassa laukussa tuntui olevan liian arvokasta tavaraa, että päästäisin vartioni irti. Aamu alkoi valjeta, kännykästä alkoi loppumaan akku.. enkä oikeestan voinut mennä mihinkään, ennenkuin saisin yhteyttä vuokraemäntääni.  Joten odottelin, menin ulos katsomaan myrskyä,.. kyllä, luitte oikein.. paikassa, jossa paistaa aurinko yli 300 päivää vuodessa, alkoi satamaan vettä/rakeita välillä kaatamalla ja taivas tarjosi hienon salamaesityksen heti, kun minä pääätn matkustaa sinne nauttimaan auringosta :D

Jossain kohdassa päätin sitten lähteä junalla Malagan lentokentältä Fuengirolaan.. hankalasti opastetun rautatieaseman löytymisen jälkeen junaankin tuli teknisiä ongelmia kesken matkan.. en ymmärtänyt espanjankielisestä kuulutuksesta mitään, mutta juna kuitenkin seisoi eräällä asemalla todella pitkään. Pääsin kuitenkin lopulta Fuengirolan asemalle.. olin olettanut, että siinä lähellä olisi takseja, mutta missään ei näy ainuttakaan ja alkoi vähän tuntumaan tympeältä tallustella rankkasateessa kesävaatteissa hiton painavan laukun kanssa ihan tuntemattomassa kaupungissa.  Jos ei lasketa sitä, että en ole vieläkään nukkunut hetkeäkään, niin vastoinkäymiset loppuivat tuohon. Löysin nimittäin suomalaisten oman pikkukahvilan ja päätin mennä lämmittelemään kupposen ääreen.. kysysessäni muilta ihmisiltä tietoa taksiasemasta tarjosikin eräs pariskunta minulle kyytiä kämpälleni.. asuivat samalla alueella ja olivat menossa sinne.  Pääsin siis asunnolleni, tapasin kämppis/vuokraisäntäni, sekä hänen Bruno-koiran, joka ensivaikutelmaltaan on ihanin koira, jonka mä olen koskaan tavannut. Alue tuntuu mahtavalta, ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä, tapasin tulevat työkaverit lehdestä ja hekin olivat tosi jees.. mukava tiimi varmasti tulossa. Hengailin kaupungilla hetken, tein pitkän rantakävelyn auringon alkaessa vihdoin paistamaan.. tähän voisi vaikka tottua.


Ja sitten niitä kuveja..

 

Viimeinen kuva Suomesta

Malagan kentän etupiha (versio 1 - en osaa päättää)

Malagan kentän etupiha (versio 2)

 

Malagan kentän etupiha (versio3)

Pienen pieni kuvasarja, kun oli niin tylsää siel kentällä.. tuossa kohassa siis jo putkeen valvottuja tunteja aika monta):

 

Turvamies ei oikeen tykänny, ku jätin laukun yksinään ja otin kuvia (jostain kumman syystä eivät lentokentillää pidä yksinäisistä laukuista), joten vein laukun mukanani vessaankin

  

 

    

Näkeekö kukaan muu näissä kahdessa jotain vähän karmivaa?

 And the last one tällä kertaa:

Edes pieni tauko vesisateesta Malagan lentokentällä 4.3. klo 06:jotain

PS. Oli huvittavaa kirjoitella nimmareita Helsinki-Vantaalla, kun tytöt tulivat silleen, että "Me ei tiedetä kuka sä oot, mut sä näytät iha siltä, et oisit joku julkkis, ni saatasko men nimmarit", vaikka mä näin useamman ihan oikeankin julkkiksen siellä :D