sunnuntai 19. joulukuuta 2010
lauantai 18. joulukuuta 2010
"Miksi hemmetissä kuvaat Sonylla?"
..tämä on kysymys, jota kuulen usein. Joka on sikäli ymmärrettävää, koska varmasti vähintään 98% maailman ammattikuvaajista käyttää Nikonia tai Canonia (poislukien isommalle formaatille kuvaavat). Sonya pidetään pleikkarivalmistajana, jonka kamerat on täynnä mitä erikoisempia gadgetteja ja ovat suunnattu aivan muille ihmisille, kuin valokuvaukseen vakavissaan suhtautuville. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sonyhan osti Konica Minoltan kameraosaston viitisen vuotta sitten ja Konica Minoltalla on tunnetusti ollut paljon tietotaitoa ja paljon innovaatioita kameroiden saralla. Sony on myös tunnetusti ykkönen ammattivideokameroiden saralla, enkä epäile yhtään, etteikö heidän aikomuksenaan ole myös kiriä Canon ja Nikon kiinni stillkameroiden puolella. Jo viidessä vuodessa Sony on saanut paljon aikaan.
Suurimmat syyt jotka johtivat allekirjoittaneen valitsemaan (ja myöhemmin pysymään leirissä) Sonyn näiden valtamerkkien sijasta:
1. SSS, kuvanvakaaja rungossa. Periaatteessa jokaikinen Sonyyn kiinnitettävä objektiivi on vakautettu. Kuvaan paljon kiinteäpolttovälisillä objektiiveilla ja nautin paljon siitä, että mun 50/1,4 ja 135/1,8 ovat vakautettuja. Nikonilla ja Canonilla ei vaan ole tarjota mitään vastaavaa. CaNikonilla on tarjolla kuvanvakaajat tietyissä zoomobjektiiveissa, jotka tekevät heidän objektiiveistaan kalliimpia ja painavempia. Joudut maksamaan kuvanvakaajasta jokaisessa objektiivissa erikseen, kun taas Sonylla vakaaja sisältyy runkoon ja vaikka kiinnittäisit siihen vanhan Minoltan lasin 80-luvulta, niin se on vakautettu. Pystyn kuvaamaan 135/1,8:lla helposti 1/30 sekunnin suljinajoilla teräviä kuvia. Laajiksilla parhaimmillaan suljinajat pyörivät sekunnin ja kahden välillä käsivaralta kuvatessa.
2. Automaattitarkenteisten (ja siis myös vakaajallisten) Carl Zeiss objektiivien saatavuus. Olen jo kauan ollut pieni Zeiss-fani. Zeissin objektiivien terävyys, 3D-look, mikrokontrasti ja epäterävän alueiden toisto hakevat vertaistaan. Sonyn ja Carl Zeissin välisen suhteen myötä Sony on ainut kameravalmistaja, jolle Zeiss tekee automaattitarkenteisia objektiiveja. Canon ja Nikon joutuvat tyytymään manuaalitarkenteisiin ja vakaajattomiin versioihin.
3. Edulliset täysikennoiset rungot. Sony toi markkinoille täysikennoiset mallit a850 ja a900, joita molempia myydään uutena alle 2000€:n. Itse ostin oman a850:n hintaan 1499€. Esimerkiksi Nikonin puolella ominaisuuksiltaan erittäin vastaava (ja kuvanlaadultaan identtinen) D3x maksaa reilusti yli 5000€. Saisin siis kolme Sonya yhden Nikonin hinnalla. Myönnettäköön, että on Nikonilla ja Canonilla edullisempiakin täyskennomalleja, mutta ovat nekin sitten kuitenkin Sonya kalliimpia. Voisin myös sanoa, että näiden kameroiden värientoisto suoraan kamerasta on jotain, joka on säästänyt multa pitkiä aikoja jälkikäsittelyssä.
4. Uniikkeja objektiiveja ja objektiivivalikoima ylipäätänsä. Sonylla on mallistossaan erittäin mielenkiintoisia objektiivimalleja, jotka ovat harvinaisia muilla. Näistä esimerkkeinä vaikka 135/2,8 STF (Smoot Transition Focus) on todellinen Bokeh-kuningas, maailman ainut automaattitarkenteinen (ja myös vakautettu) peilitele 500/8 ja valovoimaisin 135 millinen objektiivi 135/1,8. Taisinhan jo mainita jotain siitä, että Sonylle saa Zeissin automaattitarkenteisia objektiiveja ;) Aloittelijoille tai edullisia objektiiveja etsivälle on tarjota erittäin edullisia ja optisesti laadukkaita objektiiveja, kuten 30/2,8 macro; 35/1,8; 50/1,8 ja 85/2,8. Myös ammattilaisten perustyökalut on tarjolla mm. 16-35/2,8 Zeiss; 24-70/2,8 Zeiss; 70-200/2,8G; 70-400/4-5,6G; 24/2 Zeiss; 35/1,4G; 50/1,4; 85/1,4 Zeiss; 135/1,8 Zeiss; 200/2,8G ja 300/2,8G. Lisäksi urheilu- ja lintukuvaajat osaavat arvostaa Sonyn a-bajonettia käyttäviä Minolta teleobjektiiveja kuten: 300/4; 400/4,5 ja 600/4. Makrokuvaajalle on tarjolla esimerkiksi 50/2,8; 100/2,8 ja 200/4 1:1 makrot. Myös Sigma ja Tamron (josta Sony omistaa ison osan) tekevät objektiiveja Sonylle.. myös Tokina on alkanut vuosikymmenen tauon jälkeen tekemään objektiiveja a-mountille. Kun lasketaan Sonyn, Tokinan, Tamronin, Sigman, Minoltan ja Konica Minoltan sekä muiden a-mountille objektiiveja tekevän firman objektiivit yhteen, niin Sonylle on saatavilla yli 350 erilaista objektiivia, joista isoa osaa voi tutkailla tuolta: http://www.dyxum.com/lenses/index.asp -se siitä objektiivivalikoiman vähäisyydestä :D
5. Ergonomia ja käyttömukavuus. Tämä oli erittäin iso juttu, kun olin valitsemassa järjestelmää. Suosittelen kaikille kokeilemaan miltä Sonyn a850/a900 tai a700-runko tuntuu kädessä. Mulle ainankin henk. kohtasesti todella hyvältä. Kaikki tarpeelliset säädöt pystyin heti alusta lähtien tekemään ilman, että otin silmää pois etsimeltä. Nappulat ovat oikeilla paikoilla ja kaikki tuntuu loogiselta. Myös valikot ovat ainakin mun silmään todella paljon selkeämmät, kuin Nikonin tai erityisesti Canonin vastaavat.
6. Innovatiivisuus. Sony ei ole jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan on tuonut jatkuvasti uusia ja innovatiivisia juttuja. Pelkästään tämän vuoden (2010) aikana Sony on tuonut kaksi uudenlaista kamerasarjaa järjestelmäkamerapuolelle. Sony NEX on maailman pienin vaihdettavilla objektiiveilla varustettu kamera. Iso ja moderni kenno tuo taskukokoiseen kameraan kuvanlaadun, joka on vähintään kilpailukykyinen tiiliskiven kokoisiin järkkäreihin verrattuna. Sony SLT on myös perinteistä järjestelmäkameraa pienempi runko, jonka puoliläpäisevä peili päästää suurimmanosan valosta suoraan kennolle, kun taas osa heijastuu AF-sensorille. Näissä kameroissa on paljon positiivista verrattuna perinteisiin järjestelmärunkoihin, mutten viitsi tässä enempää käydä niitä pohtimaan. Pointti on kuitenkin se, että Sony ei pelkää tuoda markkinoille uusia mahdollisuuksia. Sony on tuonut kameroihinsa myös innovatiivisia kuvausmuotoja, kuten Sweep Panorama, In Camera HDR, Hand-Held Twilight ja Anti Motion Blur.
7. Hinnoittelu. Mielestäni Sonyn tuotteet ovat usein edullisempia, kuin vastaavan tasoiset CaNikonin tuotteet.
Yleisesti Sonyssa huonona pidettyjä asioita ja mielipiteitäni niihin:
1. Kohina korkeilla herkkyyksillä. Tämä on pitänyt paikkaansa. Sonyn vanhemmat kennot olivat todella hyviä matalilla herkkyyksillä, mutta herkkyyttä nostaessa kohino rupesi todella nopeasti riipimään kuviin mukaan. Tällä hetkellä tilanne on toisenlainen: Uusimpien runkojen kohdalla Sonyn kennot näyttävät olevan testien mukaan parhaita korkeilla herkkyyksillä. Mun omat rungot kuuluvat vielä enemmän tuohon vanhaan kennotekniikkaan, mutta olen kuvannut omalla a850:lla ilman huolta ISO3200-6400 välillä. Aika harvassa on ne tilanteet, joissa oikeasti tarvitsisi enempää. Itseasiassa Sonyn täyskennosissa tykkään siitä, että ne ovat hyviä matalan herkkyyden kameroita, joilla saa paljon yksityiskohtia isoihin printteihin ja eritäin hyvän värientoiston. Toisaalta taas 24 megapikselin kennon tuottamasta resoluutiosta on aika paljon varaa skaalata kuvaa pienemmäksi, jolloin kohinakin pienentyy ja näkyy siis vähemmän isoilla herkkyyksillä. Resoluutiosta on myös hyötyä, jos kuvaa haluaa rajata jälkikäsittelyssä. 6000*4000 resoluutiosta on käytettävissä aika paljon "digitaalista zoomia".
2. Objektiivivalikoiman rajallisuus. Tämä käsiteltiin jo tuossa ylhäällä, enkä koe sitä ongelmaksi. Sonylle on tarjolla erittäin laaja valikoima objektiiveja eri tasoisille kuvaajille. Se on kyllä totta, että Nikonin ja Canonin optiikkaa on tarjolla käytettyjen markkinoilla paljon enemmän.
3. Salamakenkä. Sony käyttää Minoltalta perittyä erilaista salamakenkää, kuin muut. Tämäkään ei oo mielestäni ongelma. Viiden euron palikka muuntaa sen standardikengäksi sitä kaipaaville. Minoltan kenkä on myös oikeesti hyvä, luotettava ja tukeva. Vaikka kaikki maailman ihmiset valitsisivat tien, niin se ei silti välttämättä ole paras tie.
4. Automaattitarkennus. Sonyn automaattitarkennusta on moitittu ja siitä voin olla samaa mieltä. Varsinkin Nikonin ammattimallien tarkennus erityisesti liikkuvia kohteita kuvatessa on parempi. Sonyn AF on silti ollut mulle ihan tarpeeksi nopea ja todella luotettava. Myös eroa CaNikoniin on otettu melkoisesti kiinni aivan uusimmissa malleissa ja olen varma, että kiinniotto jatkuu tulevaisuudessakin.
5. JPEG-Engine. Tämäkin on ihan totta. Nikon ja Canon tekevät mielestäni paremman näköisiä JPEG-kuvia suoraan kamerasta. En kuitenkaan nää järkeä ostaa tuhansien eurojen kamerakalustoa ja kuvata JPEG-pakattua kuvaa. Jos haluat parasta mahollista kuvanlaatua, niin kuvaa RAWia. Vähän sama, kuin ostaa kallis auto nopeusominaisuuksien takia ja sitten hurjimmillaan ajella viittäkymppiä matkalla lähikaupalle sunnuntai-iltana.
Muuta en nyt tänä yönä enää keksi. Suosittelen ensimmäistä järjestelmää ostavia katsomaan tarkasti myös Sonyn (ja Pentaxin) tarjonnan. Vaikka kaikilla kavereilla on Nikon tai Canon, niin ei se tee niistä kameroista sen parempia. Oikeasti nuo kaikki 4 merkkiä ovat kuvanlaadullisesti ihan tasoissa ja kamera kantsii vaan valita sen perusteella, että mistä löytyy itselleen sopivat ominaisuudet sopivaan hintaan ergonomiaa unohtamatta.
PS: Mulla ei ole mitään Canonia, Nikonia tai niillä kuvaavia vastaan. Halusin vain vastata julkisesti kysymykseen, jonka kuulen usein. Teksti ei ole mutuilua, vaan olen oikeasti miettinyt näitä asioita paljon ja tutustunut muihin järjestelmiin. Siltikin nämä ovat vain mun mielipiteitä, eikä kenenkään pitäisi ottaa näitä totuuksina.
-Nesti
Suurimmat syyt jotka johtivat allekirjoittaneen valitsemaan (ja myöhemmin pysymään leirissä) Sonyn näiden valtamerkkien sijasta:
1. SSS, kuvanvakaaja rungossa. Periaatteessa jokaikinen Sonyyn kiinnitettävä objektiivi on vakautettu. Kuvaan paljon kiinteäpolttovälisillä objektiiveilla ja nautin paljon siitä, että mun 50/1,4 ja 135/1,8 ovat vakautettuja. Nikonilla ja Canonilla ei vaan ole tarjota mitään vastaavaa. CaNikonilla on tarjolla kuvanvakaajat tietyissä zoomobjektiiveissa, jotka tekevät heidän objektiiveistaan kalliimpia ja painavempia. Joudut maksamaan kuvanvakaajasta jokaisessa objektiivissa erikseen, kun taas Sonylla vakaaja sisältyy runkoon ja vaikka kiinnittäisit siihen vanhan Minoltan lasin 80-luvulta, niin se on vakautettu. Pystyn kuvaamaan 135/1,8:lla helposti 1/30 sekunnin suljinajoilla teräviä kuvia. Laajiksilla parhaimmillaan suljinajat pyörivät sekunnin ja kahden välillä käsivaralta kuvatessa.
2. Automaattitarkenteisten (ja siis myös vakaajallisten) Carl Zeiss objektiivien saatavuus. Olen jo kauan ollut pieni Zeiss-fani. Zeissin objektiivien terävyys, 3D-look, mikrokontrasti ja epäterävän alueiden toisto hakevat vertaistaan. Sonyn ja Carl Zeissin välisen suhteen myötä Sony on ainut kameravalmistaja, jolle Zeiss tekee automaattitarkenteisia objektiiveja. Canon ja Nikon joutuvat tyytymään manuaalitarkenteisiin ja vakaajattomiin versioihin.
3. Edulliset täysikennoiset rungot. Sony toi markkinoille täysikennoiset mallit a850 ja a900, joita molempia myydään uutena alle 2000€:n. Itse ostin oman a850:n hintaan 1499€. Esimerkiksi Nikonin puolella ominaisuuksiltaan erittäin vastaava (ja kuvanlaadultaan identtinen) D3x maksaa reilusti yli 5000€. Saisin siis kolme Sonya yhden Nikonin hinnalla. Myönnettäköön, että on Nikonilla ja Canonilla edullisempiakin täyskennomalleja, mutta ovat nekin sitten kuitenkin Sonya kalliimpia. Voisin myös sanoa, että näiden kameroiden värientoisto suoraan kamerasta on jotain, joka on säästänyt multa pitkiä aikoja jälkikäsittelyssä.
4. Uniikkeja objektiiveja ja objektiivivalikoima ylipäätänsä. Sonylla on mallistossaan erittäin mielenkiintoisia objektiivimalleja, jotka ovat harvinaisia muilla. Näistä esimerkkeinä vaikka 135/2,8 STF (Smoot Transition Focus) on todellinen Bokeh-kuningas, maailman ainut automaattitarkenteinen (ja myös vakautettu) peilitele 500/8 ja valovoimaisin 135 millinen objektiivi 135/1,8. Taisinhan jo mainita jotain siitä, että Sonylle saa Zeissin automaattitarkenteisia objektiiveja ;) Aloittelijoille tai edullisia objektiiveja etsivälle on tarjota erittäin edullisia ja optisesti laadukkaita objektiiveja, kuten 30/2,8 macro; 35/1,8; 50/1,8 ja 85/2,8. Myös ammattilaisten perustyökalut on tarjolla mm. 16-35/2,8 Zeiss; 24-70/2,8 Zeiss; 70-200/2,8G; 70-400/4-5,6G; 24/2 Zeiss; 35/1,4G; 50/1,4; 85/1,4 Zeiss; 135/1,8 Zeiss; 200/2,8G ja 300/2,8G. Lisäksi urheilu- ja lintukuvaajat osaavat arvostaa Sonyn a-bajonettia käyttäviä Minolta teleobjektiiveja kuten: 300/4; 400/4,5 ja 600/4. Makrokuvaajalle on tarjolla esimerkiksi 50/2,8; 100/2,8 ja 200/4 1:1 makrot. Myös Sigma ja Tamron (josta Sony omistaa ison osan) tekevät objektiiveja Sonylle.. myös Tokina on alkanut vuosikymmenen tauon jälkeen tekemään objektiiveja a-mountille. Kun lasketaan Sonyn, Tokinan, Tamronin, Sigman, Minoltan ja Konica Minoltan sekä muiden a-mountille objektiiveja tekevän firman objektiivit yhteen, niin Sonylle on saatavilla yli 350 erilaista objektiivia, joista isoa osaa voi tutkailla tuolta: http://www.dyxum.com/lenses/index.asp -se siitä objektiivivalikoiman vähäisyydestä :D
5. Ergonomia ja käyttömukavuus. Tämä oli erittäin iso juttu, kun olin valitsemassa järjestelmää. Suosittelen kaikille kokeilemaan miltä Sonyn a850/a900 tai a700-runko tuntuu kädessä. Mulle ainankin henk. kohtasesti todella hyvältä. Kaikki tarpeelliset säädöt pystyin heti alusta lähtien tekemään ilman, että otin silmää pois etsimeltä. Nappulat ovat oikeilla paikoilla ja kaikki tuntuu loogiselta. Myös valikot ovat ainakin mun silmään todella paljon selkeämmät, kuin Nikonin tai erityisesti Canonin vastaavat.
6. Innovatiivisuus. Sony ei ole jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan on tuonut jatkuvasti uusia ja innovatiivisia juttuja. Pelkästään tämän vuoden (2010) aikana Sony on tuonut kaksi uudenlaista kamerasarjaa järjestelmäkamerapuolelle. Sony NEX on maailman pienin vaihdettavilla objektiiveilla varustettu kamera. Iso ja moderni kenno tuo taskukokoiseen kameraan kuvanlaadun, joka on vähintään kilpailukykyinen tiiliskiven kokoisiin järkkäreihin verrattuna. Sony SLT on myös perinteistä järjestelmäkameraa pienempi runko, jonka puoliläpäisevä peili päästää suurimmanosan valosta suoraan kennolle, kun taas osa heijastuu AF-sensorille. Näissä kameroissa on paljon positiivista verrattuna perinteisiin järjestelmärunkoihin, mutten viitsi tässä enempää käydä niitä pohtimaan. Pointti on kuitenkin se, että Sony ei pelkää tuoda markkinoille uusia mahdollisuuksia. Sony on tuonut kameroihinsa myös innovatiivisia kuvausmuotoja, kuten Sweep Panorama, In Camera HDR, Hand-Held Twilight ja Anti Motion Blur.
7. Hinnoittelu. Mielestäni Sonyn tuotteet ovat usein edullisempia, kuin vastaavan tasoiset CaNikonin tuotteet.
Yleisesti Sonyssa huonona pidettyjä asioita ja mielipiteitäni niihin:
1. Kohina korkeilla herkkyyksillä. Tämä on pitänyt paikkaansa. Sonyn vanhemmat kennot olivat todella hyviä matalilla herkkyyksillä, mutta herkkyyttä nostaessa kohino rupesi todella nopeasti riipimään kuviin mukaan. Tällä hetkellä tilanne on toisenlainen: Uusimpien runkojen kohdalla Sonyn kennot näyttävät olevan testien mukaan parhaita korkeilla herkkyyksillä. Mun omat rungot kuuluvat vielä enemmän tuohon vanhaan kennotekniikkaan, mutta olen kuvannut omalla a850:lla ilman huolta ISO3200-6400 välillä. Aika harvassa on ne tilanteet, joissa oikeasti tarvitsisi enempää. Itseasiassa Sonyn täyskennosissa tykkään siitä, että ne ovat hyviä matalan herkkyyden kameroita, joilla saa paljon yksityiskohtia isoihin printteihin ja eritäin hyvän värientoiston. Toisaalta taas 24 megapikselin kennon tuottamasta resoluutiosta on aika paljon varaa skaalata kuvaa pienemmäksi, jolloin kohinakin pienentyy ja näkyy siis vähemmän isoilla herkkyyksillä. Resoluutiosta on myös hyötyä, jos kuvaa haluaa rajata jälkikäsittelyssä. 6000*4000 resoluutiosta on käytettävissä aika paljon "digitaalista zoomia".
2. Objektiivivalikoiman rajallisuus. Tämä käsiteltiin jo tuossa ylhäällä, enkä koe sitä ongelmaksi. Sonylle on tarjolla erittäin laaja valikoima objektiiveja eri tasoisille kuvaajille. Se on kyllä totta, että Nikonin ja Canonin optiikkaa on tarjolla käytettyjen markkinoilla paljon enemmän.
3. Salamakenkä. Sony käyttää Minoltalta perittyä erilaista salamakenkää, kuin muut. Tämäkään ei oo mielestäni ongelma. Viiden euron palikka muuntaa sen standardikengäksi sitä kaipaaville. Minoltan kenkä on myös oikeesti hyvä, luotettava ja tukeva. Vaikka kaikki maailman ihmiset valitsisivat tien, niin se ei silti välttämättä ole paras tie.
4. Automaattitarkennus. Sonyn automaattitarkennusta on moitittu ja siitä voin olla samaa mieltä. Varsinkin Nikonin ammattimallien tarkennus erityisesti liikkuvia kohteita kuvatessa on parempi. Sonyn AF on silti ollut mulle ihan tarpeeksi nopea ja todella luotettava. Myös eroa CaNikoniin on otettu melkoisesti kiinni aivan uusimmissa malleissa ja olen varma, että kiinniotto jatkuu tulevaisuudessakin.
5. JPEG-Engine. Tämäkin on ihan totta. Nikon ja Canon tekevät mielestäni paremman näköisiä JPEG-kuvia suoraan kamerasta. En kuitenkaan nää järkeä ostaa tuhansien eurojen kamerakalustoa ja kuvata JPEG-pakattua kuvaa. Jos haluat parasta mahollista kuvanlaatua, niin kuvaa RAWia. Vähän sama, kuin ostaa kallis auto nopeusominaisuuksien takia ja sitten hurjimmillaan ajella viittäkymppiä matkalla lähikaupalle sunnuntai-iltana.
Muuta en nyt tänä yönä enää keksi. Suosittelen ensimmäistä järjestelmää ostavia katsomaan tarkasti myös Sonyn (ja Pentaxin) tarjonnan. Vaikka kaikilla kavereilla on Nikon tai Canon, niin ei se tee niistä kameroista sen parempia. Oikeasti nuo kaikki 4 merkkiä ovat kuvanlaadullisesti ihan tasoissa ja kamera kantsii vaan valita sen perusteella, että mistä löytyy itselleen sopivat ominaisuudet sopivaan hintaan ergonomiaa unohtamatta.
PS: Mulla ei ole mitään Canonia, Nikonia tai niillä kuvaavia vastaan. Halusin vain vastata julkisesti kysymykseen, jonka kuulen usein. Teksti ei ole mutuilua, vaan olen oikeasti miettinyt näitä asioita paljon ja tutustunut muihin järjestelmiin. Siltikin nämä ovat vain mun mielipiteitä, eikä kenenkään pitäisi ottaa näitä totuuksina.
-Nesti
tiistai 14. joulukuuta 2010
Lehtiä
Anteeksi, että viimeisestä päivityksestäni on kulunut aikaa. Mulla on ollut henkilökohtaisessa elämässäni varmasti vaikein jakso ikinä ja viimeisten parin kuukauden aikana on ollut todella vaikea keskittyä töihin tai oikeestaan mihinkään. Olen kyllä taas saanut kuvattua ja sovittua kuvauksia tulevaisuuteenkin. Aloitin myös toistaiseksi jatkuvat duunit Imatran yökerho Tivolissa - voisin niitäkin kuvia jossain kohdassa laittaa tänne :) Sen lisäksi tässä on tullut loppuvuoden aikana kuvattua ylioppilasjuhlia, bändikeikkoja, potretteja, erilaisia koulutehtäviä, stand up-komiikkaa ja studiossakin on tullut vierailtua vähintään useita kertoja.
Petäjävedellä on edelleen menossa mun "Weddings like weddings" häävalokuvanäyttely, josta olen saanut paljon kehuja ja koitan tällä hetkellä etsiä uusia paikkoja, jonne näyttelyn voisi pystyttää seuraavaksi.
Olen lähdössä keväällä kuvaamaan Espanjaan ja sen reissun järjestelyissä on ollut paljon tekemistä. Rajallisella budjetilla olen koittanut löytää ne järkevät ja edulliset vaihtoehdot lennoiksi ja asumiseen (eikä tätä asiaa helpota se, että koululta on erittäin hankala saaha stipendiäni maksuun). Olen lukenut paljon alueesta ja suunnitellut erinäisiä kuvausretkiä eri paikkoihin Etelä-Espanjassa. Oma miettimisensä on myös matkatavaroissa, mitä valokuvausvälineistöä ottaa mukaan ja millaisia vakuutuksia niille ottaisi. Paljon on siis järjesteltävää, mutta odotan kaikin puolin innolla kevättä. Hauska yhteensattuma, että eräs kaveri on menossa samaan aikaan samaan kaupunkiin suorittamaan työharjoittelua.
Kuvasin viime viikolla paljon erästä koivun lehteä, jonka löysin ulkoa vielä suht hyvässä kunnossa.. tässä pari kuvaa:
Koitan lähipäivinä laittaa jotain kuvia :)
Petäjävedellä on edelleen menossa mun "Weddings like weddings" häävalokuvanäyttely, josta olen saanut paljon kehuja ja koitan tällä hetkellä etsiä uusia paikkoja, jonne näyttelyn voisi pystyttää seuraavaksi.
Olen lähdössä keväällä kuvaamaan Espanjaan ja sen reissun järjestelyissä on ollut paljon tekemistä. Rajallisella budjetilla olen koittanut löytää ne järkevät ja edulliset vaihtoehdot lennoiksi ja asumiseen (eikä tätä asiaa helpota se, että koululta on erittäin hankala saaha stipendiäni maksuun). Olen lukenut paljon alueesta ja suunnitellut erinäisiä kuvausretkiä eri paikkoihin Etelä-Espanjassa. Oma miettimisensä on myös matkatavaroissa, mitä valokuvausvälineistöä ottaa mukaan ja millaisia vakuutuksia niille ottaisi. Paljon on siis järjesteltävää, mutta odotan kaikin puolin innolla kevättä. Hauska yhteensattuma, että eräs kaveri on menossa samaan aikaan samaan kaupunkiin suorittamaan työharjoittelua.
Kuvasin viime viikolla paljon erästä koivun lehteä, jonka löysin ulkoa vielä suht hyvässä kunnossa.. tässä pari kuvaa:
Koitan lähipäivinä laittaa jotain kuvia :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)