Olen monesti miettinyt, että valokuvaus on mennyt ihan ylitekniseksi. Kuvaajat ovat enemmän kiinnostuneita objektiivien piirtokykyä mittaavista MTF-käppyröistä ja kennojen kohinasuhteista, kun kuviensa sisällöstä, visuaalisuudesta tai kerronnallisuudesta. Multakin tullaan usein kysymään omistamieni objektiivien reunapiirroista tai vääristymistä, mutta en oikeastaan ole oikea mies vastaamaan noihin kysymyksiin. Mieluummin juttelisin vaikka tunnettujen kuvaajien kuvista.. siitä, mitä niissä kuvissa on ja mitä oikeita asioita kuvaaja on tehnyt saadessaan visionsa vangittua kaksiulotteiselle pinnalle.
Valitettavasti olen jopa kuullut lahjakkaiden kuvaajien luopuneen kuvaamisesta, koska ei ollut varaa hankkia jotain uutta, kallista kamerajuttua. Vaikka kyseisillä kuvaajilla olisi sikäli ollut jopa ammattikäyttöön soveltuva kalusto valmiina.
Tästä yliteknisyydestä johtuen mulla oli ollut aikaisemminkin jo mielessä, että haluisin tehdä jonkun keikan kokonaan jollain sellaisella kameralla, jonka kuka tahansa voisi saada käsiinsä ja jota yleisesti pidettäisiin suht huonona. Tähän avautui viime perjantai-iltana tilaisuus, kun olin luvannut tehdä videotaltioinnin ystävieni Superheroes -bändin keikasta Imatran Osmo's Cosmos Barissa. Videokamerat olivat kiinteissä paikoissa ja mun piti vain varmistaa keikan alussa, että kaikki toimii, joten keikan aikana mulle jäi luppoaikaa. Olin jättänyt valokuvakamerani kokonaan studiolle, joten tajusin, että nyt olisi täydellinen paikka kuvata bändistä keikkakuvat kännykälläilmanpaineita onnistumisesta.
Taskussa sattui olemaan vanha Samsungin Note, jonka 15%:n akun varauksella ja Androidin oletuskamerasoftalla saisin vielä jokusen kuvan otettua keikan aikana. Ystäväni kertoi, että näihin voisi saada parempia softia, mutta halusin pitää tämän kokeilun niin perusasteella, kun vaan voisin. Olisi vain minä, bändi, visio ja tuo kännykän retale.
En toki väitä, että tuo 170€ viime vuonna käytettynä ostettu puhelin olisi yhtä hyvä tallennusväline, kuin pääkameranani käyttämäni Sonyn A7rll, joka muutamien objektiivien kanssa maksaa monen monta tonnia. Mutta mun pointti tälle koko postaukselle on se, että jos sulla on tahtoa, näkemystä ja taitoa, niin sä otat ne kuvat vaikka perunalla. Tiedän, ettei näistä saisi yhtä skarppeja A1-kokosia printtejä, mitä noilla kalliimmilla kameroilla, mutta kuinka monta isoa printtiä muistat tehneesi viimeisen 5 vuoden aikana? Valokuvaustekniikka on mulle pohjimmiltaan ongelmanratkaisua ja hyvä kuvaaja osaa kiertää ongelmat ja keskittyä mahdollisuuksiin. Näidenkin kuvien kohdalla nään paljon parannettavaa, mutta niistä edelleen vähintään 90% on kameran takana, enkä ajattele, että paremmalla kameralla kuvat olisi juuri parantunut.
Vaikkei nämä mitään maailmanluokan keikkakuvia olekkaan, niin on se silti mielestäni jonkunmoinen osoitus, että tekniikka nykypäivänä ei näyttele kauhean isoa roolia. Ja toisaalta, että paras kamera on se, joka sulla on mukana. Haluisin tällä kannustaa kaikkia valokuvauksesta kiinnostuneita jatkamaan kuvien ottamista millä tahansa välineellä.
Tiedä vaikka tekisin vielä jonkun hääkuvauksenkin puhelimella jollekkin rohkealle parille :P
Mun kuvia lisää Facebookissa ja bändi löytyy tästä linkistä
Happy shooting,
Nesti
bändikuvaus superheroes kännykkäkuvaus keikkakuvaus musiikki bändi pieksämäki imatra valokuvaaja hääkuvaaja bändikuvaaja rock rockkuvaaja
